Helpot jääkaappimagneetit

Kävin Suomalaisessa kirjakaupassa ja bongasin sieltä (jälleen) sticker bomb kirjan joka sisältää satoja erilaisia tarroja. Olen hypistellyt sitä useammankin kerran suomalaisessa käydessäni mutta nyt minun oli pakko ostaa se, en enää kyennyt jättämään sitä kauppaan!

Kotona selailin kirjan varmaan kymmenen kertaa läpi ja sen jälkeen aloin lätkimään kivoimpia tarroja erinäisiin paikkoihin kuten peileihin, kännykkään, purkkeihin.. Sitten keksin jotain hiukan luovempaa kun muutama tarra näytti siltä että ne on kuin luotu jääkaappimagneeteiksi! Harmittaa että en ollut aikaisemmin tajunnut kuinka helposti tarroista voi tehdä magneetteja,  Minulla oli laatikon kätköissä pari käyttämätöntä askartelumagneettia, jotka olin joskus vuosia sitten ostanut Tiimarista, ja pienen kaivamisen jälkeen jopa löysinkin ne, molemmat tietenkin eri paikoista. Askartelumagneetteja ei kuitenkaan ollut kuin kaksi, joten päätin käyttää ei niin mieleiset "käsimagneetit" että saan kaikki mieleiset tarrat HETI valmiiksi!

Tähän askarteluun käyttämäni tarvikkeet olivat seuraavat:

• tarroja
• pahvia
• magneetteja
• kuumaliimaa

Ohjeet ei voisi olla yksinkertaisemmat. Lätkäise mieleinen tarra pahviin, leikkaa kuva irti, liimaa magneetit kuumaliimalla kuvan taakse (HOX! Tarkista ensin miten päin magneetti tulee!) ja uudet jääkaappimagneettisi ovat valmiita! :)

Valmiiksi pahviin liimatut tarrat sekä
käsimagneetit

Sticker bomb-kirja maksoi paikallisessa Suomalaisessa 19,95
Sisältää yli 250 erilaista tarraa!

Valmiit jääkaappimagneetit

Key lime pie ja uunijuurekset foliossa

Nyt tuli onnistuminen ja epäonnistuminen! Yleensä onnistun leipomuksissa ja epäonnistun uuniruuissa mutta vuoroin vieraissa ja silleen..

Työskentelen horecatukussa ja meillä on tällä hetkellä hyllyjen päivitys meneillään, poistamme hyllystä tuotteita jotka eivät liiku hyllystä ja tällä tavalla tutustuin kondensoituun maitoon. En ollut ikinä aikaisemmin kuullut mitään koko tuotteesta enkä töissäkään ollut sen kummemmin kiinnittänyt siihen huomiota kun se tosiaan ei liikkunut. Nyt kun ihan omin käsin tartuin säilykepurkkiin, jonka etiketissä luki kondenserad mjölk ja kyljessä kuva herkullisen näköisestä piirakasta, aloin tarkkailemaan purkkia tarkemmin.

Selvisi että kondensoitu maito on tiivistettyä sokerilla maustettua maitoa eli hyvin simppeli tuote mutta se ilmeisesti taipuu aika moneen, kinuskia kuulemma saa tehtyä pelkästään heittämällä koko purnukan kiehuvaan veteen ja odottelemalla x määrän aikaa! No, purkin kyljessä oli myös ruotsiksi resepti kuvassa olleeseen piirakkaan joka oli nimeltään key lime pie. Olen kuullut tästä kyseisestä piirakasta kyllä aika monta kertaa mutta ikinä en ollut saanut tilaisuutta maistaa. Minulla alkoi kiinnostamaan aivan hirveästi tämä piirakka koska sen verran hyvältä se näytti ja vaikka ruotsin taitoni on tyydyttävääkin huonompi, oli resepti kirjoitettu sen verran selkokielellä että osasin lukea sitä ja se, mitä en osannut, oli helppo päätellä.
Ostin siis purkin ja ainekset piirakkaan ja kotiin tultuani aloin tulkitsemaan reseptiä ja valmistamaan piirakkaa.

Tällaisen herkun purkki lupaili reseptistä valmistuvan
Eihän tuota nyt voi vastustaa!

Key lime pie

Pohja:

300g digestive keksejä

100g sulatettua voita tai margariinia

1 tl kanelia

1 tl vaniljasokeria

Täyte:

1 prk kondensoitua maitoa

1 dl limemehua (n. kolme limeä)

3 kananmunan keltuaista

Sulata voi. Murskaa digestivekeksit ja sekoita keksimurkasta, voista, kanelista ja vaniljasokerista tasainen massa. Painele massa tiivisti vuoan pohjalle ja paista pohja uunissa 200 asteessa 5 minuuttia. Anna jäähtyä.

Sekoita (älä vatkaa) kondensoituun maitoon limemehu ja keltuaiset. Levitä seos jäähtyneen pohjan päälle ja pistä kylmään jähmettymään vähintään neljäksi tunniksi.

Okei, piirakasta tuli hyvä. Oikein maukas, ehkä vähän liikaa kanelia minun makuuni mutta täytyy kyllä sanoa että ulkomuoto ei vastannut kyllä yhtään kuvaa! En tiedä johtuiko sen siitä että ohje oli ruotsiksi vai unohdinko kopauttaa kantapäitäni kolme kertaa vai onko purkin kuva oikeasti vain huijausta mutta minun piirakkani näytti tältä:

Viehättävä eikö?

Täytettä olisi pitänyt tehdä ainakin kolme kertaa suurempi määrä, että se olisi täyttänyt pohjan yhtä muhkeasti kuin purkin kuvassa. Aluksi mietin että ehkä piirakkavuoka oli liian leveä ja siksi täytteestä tuli noin litteä, mutta tein pohjan kuitenkin täysin ohjeen mukaan, joten jos vuoka olisi ollut kapeampi olisi pohjastakin tullut paljon paksumpi ja se oli nytkin jo aika paksu. Seuraavalla kerralla teen pohjan siten että laitan vain 150g keksejä ja 50g voita ja teen piirakan pienempään vuokaan ja laitan vain puoli teelusikallista kanelia. Jos töissä on vielä huomenna kondensoitua maitoa jäljellä, ostan yhden kaappiin ja kokeilen joskus myöhemmin uudelleen..

Key lime pie ei siis onnistunut, joten nyt mennään siihen onnistumiseen eli uunijuurekset foliossa. Hyvin yksinkertainen helppo resepti jota on helppo muokata. Tämä idea lähti kaupasta kun huomasin siellä nauriita. Ostin kaksi vaikka en tiennyt edes mitä niillä teen. Muistelin että nauris on hyvää raakanakin, joten jos en muuta keksisi, söisin ne raakana napostellen tv:tä katsellessa. Kotona sitten tutkin netistä mitä nauriista voisi tehdä ja löysin reseptin jossa kokonainen nauris laitettiin folion sisään mausteiden kera ja annettiin muhia uunissa tunnin verran. Minulla oli kaapissa myös porkkanaa, joten ajattelin vähän soveltaa sitä reseptiä ja oikeastaan ainoa mikä oli samaa oli mausteet mitä käytin ja kypsennysaika. 

Uunijuurekset folionyytissä (kahdelle)

kaksi naurista

kolme porkkanaa

valkosipulinkynsiä maun mukaan

2 kokonaista chiliä

voita

ruokaöljyä

siirappia

suolaa

pippuria

Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen. Kuori ja pilko juurekset. Leikkaa foliosta sopivan kokoiset levyt ja laita juurekset, pilkottu chili ja kuoritut valkosipulinkynnet folion päälle. Lorauta päälle öljyä, suolaa ja pippuria ja koko kasan päälle nokare voita. Lopuksi lorauta noin ruokalusikallinen siirappia koko komeuden päälle ja sulje nyytit tiiviisti. Anna muhia uunissa noin tunti. Tarjoile lisukkeena vaikka kalan kanssa.

Tämä onnistui todella hyvin vaikka yleensä kaikki "pistä uuniin" -ruuat epäonnistuvat minulla (joku siinä maustamisessa ei koskaan onnistu). Tätä on helppo soveltaa oikeastaan mihin tahansa juureksiin ja juurekset ovat sen verran anteeksiantavaisia että vaikka kypsyys ei menisikään ihan nappiin, maistuvat ne silti hyvältä. Tätä suosittelen ja aion kyllä kokata jatkossakin!

Ei ehkä aivan perinteinen kalakeitto

Teki mieleni jotain ihanaa perinneruokaa mutta koska olemme puoli vuotta sitten lopettaneet lihansyönnin ja vältämme maitotuotteiden käyttöä, ei halun tyydyttäminen ollut niin hirveän helppoa. Suomalaisia reseptejä kun mietin niin ensimmäiset lihattomat reseptit jotka tulivat mieleen olivat pottumuusi ja kesäkeitto, joten piti oikeasti selailla reseptikirjaa aika tovi ja yrittää löytää se sopivan perinteinen lihaton ruoka, ei tietenkään riittänyt se, että ruoka on yleisesti ottaen perinteinen vaan sen piti olla perinteinen myös minulle, kuin äidin tekemää. :) Koska äitimme teki meille aina perinteistä suomalaista ruokaa, ei siihen kuulunut lihattomat vaihtoehdot enkä löytänyt mitään itselleni perinteistä kasvisruokareseptien joukosta, joten siirryin miettimään kalaruokia koska kalaa me kuitenkin syömme. Ensimmäisenä tuli mieleeni kalakeitto, ihana perinteinen kermainen kalakeitto ja vesi herahti samantien kielelle!

Koskaan en ole kalakeittoa tehnyt, joten piti vähän tutkia ohjenuoraa netistä. Ja maitotuotteita välttelemme, joten kerman korvikkeeksi ostin kasvisrasvasekoitetta eli "ruokakermaa".
Tässä nyt sitten on se resepti jonka avulla sain perinneruokani:

Kahden kalan kermainen kalakeitto

3 perunaa

1 purjo

1 sipuli

1 porkkana

Pirkka kahden kalan kuutiot

kalaliemikuutio

2 dl kasvisrasvasekoitetta (esim. Nordic ruoka 15%)

5-6 dl vettä

5 mauste tai mustapippuria

tilliä (tuore tai kuivattu)

Pilko peruna, purjo, sipuli ja porkkana. Pistä ensin kalaliemikuutiolla maustettuun kiuhuvaan veteen peruna, porkkana sekä sipuli. Anna niiden kiehua hetki (5-10min). Lisää joukkoon pippurit, kalakuutiot, purjo ja ruokakerma ja anna kalojen kypsyä paketin ohjeen mukaan (10min). Mausta tillillä. Nauti!

Keitosta tuli oikein hyvä enkä itse ainakaan huomannut mitään eroa siinä, että kerman sijasta käytettiinkin "kermaa".

Nappeja ja purkki äidille

Jotain piti äidille askarrella, koska hänellä on "kohta" (kahden kuukauden päästä) syntymäpäivät. Olen aina aika kärsimätön näissäkin asioissa ja jos keksin jonkin lahja/askarteluidean, en malta odottaa hetkeäkään. Pari vuotta sitten tein äidilleni joululahjaksi joulupalloja ja tein ne valmiiksi joskus marraskuun puolessa välissä, vaikeinta on sitten malttaa odottaa sinne juhliin asti kun tekisi mieli antaa lahja heti!

Tämä askartelupaskartelu on ensimmäinen, jonka olen tehnyt tämän blogin aloittamisen jälkeen joten nyt on kuvia sitten alusta loppuun!

Kaikki alkoi tyhjästä purkista.

Äitini pitää ompelusta joten päätin tehdä hänelle "aarrerasian" jossa hän voi säilyttää mieleistään tilpehööriä ja purkin aiheeksi tuli ompelu. Askartelukaupasta hain mieleistä skräppäyspaperia ja askartelukuvioita, kotoa löytyi muut tarvikkeet. Minulla on myös "mummola"-tuomisina purkillinen nappeja joita päätin pienen pähkäilyn jälkeen käyttää purkin kannessa ja siitä se homma sitten lähti käyntiin, nappien lajittelusta!





Tälläisesta nappimäärästä aloin valikoimaan niitä juuri oikeita!

Ja tällainen määrä niitä sopivia sitten löytyi:

Tästä se lähti, uhriksi joutunut purkki sekä valikoidut napit:

Sommittelin napit alustavasti purkin kannelle jotta tiesin, onko nappeja riittävästi tai jopa liikaa

Seuraavaksi oli mietittävä värit. Koska skräppäyspaperissa oli ruskeaa, vihreää sekä vaaleanpunaista, pähkäilin niiden värien välillä. Päädyin ruskeaan koska se on helppo saada lähelle oikeaa sävyä ja yleensä kaikki pitävät siitä.

En halunnut kuitenkaan, että väri on tasasävyisen ruskea vaan halusin että värissäkin on joku juttu, joten maalasin pohjaväriksi mustan, jonka päälle sitten sudin kuparinväristä maalia rennolla kädellä jotta alla oleva musta kuultaisi läpi.

Puolessa välissä.
Kohta on Elovena neito hävinnyt!

Mustaksi maalattu purkki.
Jälki ei ole niin tarkkaa
koska päälle tulee vielä kuparimaali

Kuparimaalitkin lätkitty päälle

Seuraavaksi se lempparivaihe eli koristelu!

Etusivu

Ensimmäiseksi liimasin erikeeperillä etu- ja takasivuille sopivan kokoisiksi leikatut askartelupaperit

Takasivu

Seuraavaksi pistin kuumaliiman latinkiin. Fiksu olisi tehnyt sen jo etukäteen, jotta ei tarvitsisi odotella mutta minä en ole hirveän fiksu, en ainakaan tämmöisissä asioissa..

Nappien liimaus alkakoon!

Kymmenen vuosituhannen jälkeen
paikoilleen saadut napit

Sitten muiden koristeiden kimppuun!

Etupuolelle ompeluaiheisia
 askartelukuvioita

Ja takapuolelle väreihin sopivia nappeja

Valmiit koristelut etupuolella..

...ja takapuolella

Sitten tussilla vielä purkin kylkeen nimi ja valmis!

Löytöjä "mummolasta"

Kihlattuni isoisä menehtyi muutama viikko sitten, itse en ehtinyt tavata hänet kuin kerran mutta ei kuolema koskaan ole mukava asia. Anoppini soitteli minulle, että isoisän talo tyhjennetään tavarasta ja suurin osa tavarasta menee roskiin, jos ne eivät kenellekään kelpaa ja hän pyysi minua mukaan katsomaan, josko löytäisin meille jotain tarpeellista.
Minusta on aina mielenkiintoista käydä vanhempien ihmisten kotona, koska heillä on yleensä todella paljon kaikkia perinteisiä vanhoja tavaroita, talossa haiseekin aina "vanha-aika" ja se on kuin aikahyppy useamman kymmenen vuoden taakse. En siis pistänyt yhtään pahakseni reissua isoisän luo.

Paljon tavaraa olisin mielelläni ottanut mutta koska meillä on vain 60 neliön asunto, otin vain pieniä tavaroita ja muutaman maton.

Tämän hopeisen kakkulapion anoppini muisti lapsuudestaan,
joten ei ehkä ihan eilen ostettu.
Patinan alta löytyi ihana kukkakuvio.
(Patinan irrotin hammastahnalla)

Tämän tyynyt iästä en tiedä, voi olla, että se on ostettu
viime vuonnatai kaksikymmentä vuotta sitten,
 ei väliä, minä tykkään!
Ihastuin tyynyn kirkkaisiin väreihin ja
 hiukan itämaiseen tunnelmaan.

Tämä lamppu kiinnitti huomioni heti,
ihana väri ja mahtava geometrinen muotoilu!
Nyt se koristaa meidän keittiötä
 vaikka ei ehkä muuhun sisustukseen sovikaan.

Tähän kauniiseen metallirasiaan tekisi mieli
 kätkeä kaikkein kauneimmat perintökorut,
valitettavasti minulla ei löydy sellaisia
joten siellä säilytetään nyt sitä tavaraa,
 mikä oli päätynyt avainkipon pohjalle.

Näitä värikkäitä räsymattoja löytyi useampi,
otin ne kaikki ihan vain siksi ettei ne joudu roskiin
(ja kyllä, se on pölypallo jonka näet vasemmalla)

Minulla on muovimattofiksaatio, ei siitä sen enempää..
Tämä oli ihanin löytö!

HUOMIO-kahvia
 Jotenkin tämä pelkkä purkki saa hymyn huulille,
 varsinkin kun sivulta löytyy tämmöinen pirteä naama:

Jos Huomio-kahvilla saa näin pirteän hymyn,
antakaa mulle kupillinen!

Ihanan herttainen kahvipurkki

Pieni punainen purkki
Tämän sisälle on pakko hankkia jotain
 kovia hedelmäkarkkeja tai Pohjanmaanpastilleja
(kaikki joilla on mummo, tietää miksi)

Tällainen pieni maitotonkkakin löytyi,
vielä etsii paikkaansa,
vähän liian iso pöydälle, turhan kiva
kaappiin piilotettavaksi..

Vanha lääkekaappi

Kun muutimme nykyiseen asuntoomme, oli edellinen asukas jostain syystä "tuunannut" lääkekaapin Lynx yms. "ammari"tarroilla sekä onnistunut rikkomaan sen siten että sen ovi oli rikki. Koska tämä ei ollut ensimmäinen eikä edes kymmenes(!) muuttoni, muutto oli tyyliä; tavarat vanhasta kämpästä ulos, uuteen kämppään sisään, ovi kiinni ja järjestelyä mietitään myöhemmin. Tuo lääkekaappi oli hyvin paljon matkalla roskakoriin ja jonotti pääsyä ulko-ovelle useamman (haluaisin sanoa päivän mutta silloin valehtelisin) viikon mutta aina se vain unohtui. Kun viimein sain kaiken muun "tärkeämmän" paikoilleen, kohdistin huomioni pikku kaappiin joka oli törkeästi häväisty kelkkatarroilla. Olin jo pistämässä kengät jalkaan kun aloin tutkimaan kaappia tarkemmin ja pieni ideanpoikanen syntyi.

Kaapin oven hylkäsin syrjään myöhempää käyttöä varten mutta kaappia aloin pyörittelemään, tuijottelemaan ja miettimään mitenhän siitä saisi edustuskelpoisen. Askartelulaatikolle mars!

Löysin laatikosta skräppäyspapereita, jotka olin joskus hetken inspiraatiosta ostanut askartelukaupasta, joille en ollut vielä keksinyt käyttöä. Mietin myös kaapin maalausta, mutta koska suunnittelin kaapin sijoittamista seinälle, minne lääkekaappi nyt kuuluukin vaikka se onkin päässyt eläkkeelle, ajattelin että jonkin muu väri kuin valkoinen saattaisi saada kaapin erottumaan liian selvästi. Hylkäsin siis maalauksen ja tyydyin pelkkiin skräppäyspapereihin.

Päätin laittaa paperia vain takaseinälle, en tiedä miksi, ehkä jännitti liikaa, myöhemmin olen kyllä miettinyt että paperia olisi voinut laittaa sisälle sivuseinillekin ja ehkä jopa maalatakin kaapin, maalaaminen vielä onnistuu mutta samaa paperia minulle ei ole enää..

Kaapissa oli yksi taso eli kaapin sisäosa oli jaettu kahteen osaan, päätin laittaa molempiin osiin erilaisen paperin koska muuten se olisi ollut mielestäni liian tylsä. Mittasin osat, mikä ei ollut hirveän helppoa kun ei ollut kunnon mittaa, ja sen jälkeen leikkasin paperit oikean kokoisiksi. Paperit liimasin paikoilleen aina ihanan luotettavalla erikeeperillä.

Asensin kaapin seinälle ja keräsin kaiken maailman tilpehööriä ja pikku tavaraa (jota muuten minulta löytyy) joilla sitten täytin hyllyt.

Pyykkipojilla saa näteimmät kortit
 kaapin laitaan kiinni

Metallisen pinnan vuoksi kuvia voi kiinnittää
myös magneeteilla

Kaapin oveen maalasin linnun. Käytin oven lukkoa hyväksi (koska sitä ei poiskaan saanut)

ja maalasin lukon ympärille arkun. Tältä näyttää uusi lääkekaapin ovi:

Kirjahyllyn laatikot

Kirjahylly joka oli saatu kaverilta, joka on varmaan saanut sen kaveriltaan ja hän kaveriltaan jne. tarvitsi uutta ilmettä. Olin jo heittämässä koko romua roskiin mutta erään sisustuskaupan näyteikkunasta sain inspiraation tuunata laatikot ja antaa hyllykölle vielä elinaikaa.

Taas oli vuorossa pääkopan rasittamista sillä, maalaanko laatikot vai laitanko jotain tapettia tms. siihen päälle. Tämä mietintä tapahtui muistaakseni iltasella viikonloppuna, joten tiesin että olisin joutunut odottamaan pari päivää että pääsen kauppaan jos valitsisin maalauksen. Kärsivällisyyteni on mitä on, joten lähdin tonkimaan askartelulaatikkoa.

Olin joskus aikanaan ostanut Suomalaisen alennuskorista sellaisen skräppäyspaperisetin joka sitten pisti silmään siinä tonkiessa. Setissa oli useampia erivärisiä papereita tai oikeastaan kartonkeja ja niissä oli todella mahtavat kuvionnit, joten niistä oli tuleva laatikoiden uudet vaatteet! Testasin onko kartongit sopivan kokoisia laatikoihin ja eihän ne tietenkään olleet, leikkaushommiksi siis meni. Saksin kartongit sopivan kokoisiksi ja sen jälkeen sommittelin ne laatikoiden päätyihin. Sommitteluun meni oma aikansa koska värit ja kuviot olivat niin erilaisia että väärin asetettuina vaikutelmasta olisi saattanut tulla turhan sotkuinen ja levoton.

Poistin laatikoista vetimet* ja liimasin kartongit paikoilleen erikeeperillä ja pinnoitin kontaktimuovilla, eli siis ihan "ammattilaisvehkein". Koska oli viikonloppu, minun piti odottaa seuraavaan päivään että pääsin etsimään uudet tyyliin sopivat vetimet. Kyllähän se tiukkaa teki mutta maltoin odottaa enkä murtautunut k-rautaan.

En enää muista mistä löysin oikeanlaiset vetimet koska kiersin aika monta paikkaa läpi. Se on jännä miten noita vetimiäkin tuntui olevan joka kaupan hyllyllä kun niitä ei tarvinnut, mutta heti kun niitä tarvitsi, niin mistään ei löydy sopivia! No, sieltäkin mistä niitä löysin, ei mieleisiä vetimiä ollut kuin neljä, ja minä tarvitsin kuusi. Siistiä. Pähkäilin tovin ja hoksasin että koska kaikki päädyt on erilaisia, ei kai se mitään haittaisi että vetimetkin ovat erilaisia! Joten ostin kahdenlaisia suht samantyylisiä vetimiä yhteensä kuusi kappaletta.

Kotiin päästyäni huomasin että vetimet ovat tottakai liian suuret laatikoissa oleviin reikiin! Ruuvit, joilla vetimet kiinnitettiin, olivat niin pitkät että vetimet roikkuivat laatikoissa eivätkä olleet tukevasti laatikon pinnassa kiinni niin kuin pitäisi. Ei se mitään, hätä keinot keksii. Vuorasin vetimien laatikon sisäpuolelle tulevan osan pahvilla niin että tavallaan "lihotin" laatikon vetimelle sopivaksi ja homma toimi jälleen!*

Minusta laatikoista tuli oikein pirteännäköiset mutta toki kauneus on aina katsojan silmissä.
Ennen hyllykkö oli olohuoneessa mutta nyt se on joutunut tekemään tilaa Ikean suuremmalle kirjahyllylle ja en olisi uskonut että ikinä ajattelisin näin siitä rotiskosta, mutta en olisi millään halunnu siirtää hyllykköä piiloon koska olin sitä niin ylpeä!

Kihlattuni mielestä tämä kuvio näyttää ihan papan kalsareilta.. Ei hän kyllä ihan väärässä ole..

*Minun piti oikeasti miettiä aika kauan ennen kuin keksin miten saisin kartongit liimattua laatikoihin kun ne vetimet on siinä, oli lähellä että olisin alkanut leikkaamaan kartonkeihin reikiä! Aina en ole kattokruunun kirkkain lamppu.

*Tämmöisiä juttuja kyllä keksin mutta silti en meinannut tajuta ruuvata vetimiä irti..