Hiivapaketin kyljestä - leipä

Joskus tulee sellainen olo että pitää tehdä leipää. Minulle tuli tänään sellainen olo.
Olen muistaakseni jossakin kirjoituksessani maininnut että minulla ei ole oikein tuo leivänteko onnistunut lähiaikoina enkä ole leiponutkaan nyt leipää varmaan puoleen vuoteen.
Nyt päätin sitten kokeilla, josko olisi kulunut tarpeeksi aikaa että se jauhosormi olisi taas palautunut.
Yritin ensin etsiä netistä reseptiä mutta sitten päätin että en ala tekemään reseptin mukaan vaan vedän ihan lonkalta. En tiedä miksi päädyin tällaiseen ratkaisuun koska en oikeasti ole koskaan edes parhaimmillanikaan ollut hyvä tekemään leipää! Joku hetkellinen mielenhäiriö varmaan..

Tiesin että leipään tulee jauhoja, hiivaa, suolaa ja vettä. Niissä leivissä mitä olen tehnyt on myös aina ollut hunajaa sekä jauhojen lisäksi kaurahiutaleita ja jotain siemeniä, joten lisäsin nekin aineslistalle.
Olen tehnyt leipää monet kerrat ja joskus olen jopa onnistunutkin, joten perusteet ja pikku jipot leivän tekoon löytyivät ihan muistista, ainoa mikä puuttui ole ainesten määrät.
Mietin millä periaatteella alan annostelemaan aineksia ja muistin että kuivahiivapaketin kyljessä on yleensä jokin perusannosteluohje ja niinhän siinä olikin: 1 pss kuivahiivaa / 0,5 l vettä. Tästä lähdin sitten liikenteeseen.

Ainekset:

½ litraa vettä

hiivaleipäjauhoja

1 pss kuivahiivaa

1 rkl hunajaa

1 - 2 rkl suolaa

1 dl kaurahiutaleita

½ dl seesaminsiemeniä

(sekä seesaminsiemeniä päälle)

Mittasin 0,5 litraa reilusti kädenlämpöistä (42 asteista) vettä, josta otin kupillisen (ihan sama minkä kokoinen) erilleen. Tähän kupilliseen lisäsin lusikallisen hunajaa, kuivahiivapussin sekä n. desin jauhoja, sekoitin seoksen tasaiseksi ja jätin hetkeksi asettumaan.
Annostelin jonkin verran (ehkä neljä desiä) jauhoja kulhoon ja sekoitin joukkoon suolan.
Tähän jauho ja suola settiin lisäsin hiivaveden ja kun se oli sekoittunut jauhoihin, lisäsin lopun veden kun olin varmistanut että se on vielä tarpeeksi lämmintä.
Sitten vain lisäilin jauhoja niin kauan että taikina oli minusta sopivaa. Kaurahiutaleet ja seesaminsiemenet lisäsin siinä vaiheessa kun taikina oli melkein valmista.
Sopiva taikina on minulle sellainen joka on sitkeä ja hiukan tahmainen (ei saa liimautua sormiin mutta pitää tarttua vähän). Pistin taikinan kulhossa nousemaan altaaseen jossa on lämmintä vettä puoleksi tunniksi.

Puolen tunnin jälkeen taikina oli noussut mukavasti, joten otin taikinan pöydälle ja työstin sitä vielä pikkuisen. Lisäsin vähän jauhoja ja singuttelin ja taittelin taikinaa muutaman kerran jonka jälkeen halkaisin sen kahtia ja muotoilin paloista leivät. Nostin ne pellille liinan alle nousemaan vielä puoleksi tunniksi. Tässä vaiheessa pistin uunin päälle 200 asteeseen.
Kun puoli tuntia oli mennyt ja uuni oli lämmin, voitelin leivät vedellä, ripottelin päälle seesaminsiemeniä ja heitin leivät uuniin.
Jostakin kokkausohjelmasta muistin että jos heittää pari desiä vettä uuniin, tulee leipään rapea pinta. Se olisi kylläkin pitänyt tehdä heti kun leivät pistää uuniin mutta minä muistin sen vasta 5 minuutin päästä, nakkasin kuitenkin vettä uuniin ajatellen että eipä siitä varmasti ainakaan haittaa ole.
Annoin leipien olla uunissa niin kauan että ne olivat saaneet sopivasti väriä, noin 10 - 20 minuuttia, paistoaika riippuu ihan uunista.

Siellä ne kypsyvät vieretysten!

Juuri uunista ulos tulleet leipäset! NAM! Nousivat hyvin ja ulkoisesti ainakin hyvännäköiset. Se rapea kuori kyllä jäi saamatta, kai se sitten on viiden minuutin päälle.. No, seuraavalla kerralla sitten!

Se kaikkein tiukin paikka: Miltä näyttää sisältä kun leikkaa??

Ja hyvältähän se näyttää! Jauhopeukalo on palautettu! JEE!








Ja sitten vielä se viimeinen vaihe; voita päälle ja maistamaan!
Hippusen jos olisi pistänut suolaa enemmän olisi makua ollut vähän enemmän mutta kaipa sitä suolaa pitäisi muutenkin vähentää joten sanomme siis että leipä on täydellinen!
Jes! Toivotaan että tämä ei ole mitään ohimenevää ja onnistun jatkossakin!

Minun "fetissini"

Yleensä naisilla on laukkufetissejä ja kenkäfetissejä, näin ainakin olen kuullut, mutta minulla fetissit ovat enemmän sisustukseen kuin vaatetukseen liittyviä (poikkeuksena huivit, niistä lisää myöhemmin). Fetissi sanana tässä yhteydessä tarkoittaa minulle joitain tavaroita/esineitä joita tulee haalittua kotiin/itselle vaikka niitä ei oikeastaan tarvisikaan, pelkästään sen takia että "Oi vitsi onpa ihana" tai "OI! Tämmöistä mulla ei olekaan!" tai se paras "Tämä sopisi niin hyvin olohuoneen väreihin!". Mulla ne ei siis ole laukkuja ja kenkiä vaan buddhia, koreja ja vilttejä/torkkupeittoja (miksi ikinä niitä haluaakaan sanoa). Aikaisemmin mainitsin myös huivit ja minun on nyt myönnettävä että niitäkin on minulle kertynyt paljon MUTTA en ole itse ostanut niistä yhtään vaan ne kaikki ovat vain jotenkin päätyneet minulle. Huiveja on kuitenkin sen verran paljon että nekin ansaitsevat maininnan tässä vaikka minä en itse olekaan päättänyt niitä kaikkia hankkia!

Tämä juttu on lähtöisin enemmänkin siitä että minulla oli vastustamaton halu valokuvata jotain kuin siitä että olisin erityisen kiinnostunut jakamaan kymmenet turhat sisustuselementtini, mutta kai sitä omaan blogiinsa saa laittaa mitä tykkää! :)

Aloitetaan siitä kaikista suurimmasta ongelmastani eli buddhista. Näitä löytyy, paljon, joka hyllyltä. Buddhaesineet on sellaisia että niiden kanssa mulla ei hirveästi ole tervettä järkeä ja jos näen buddhaesineen jossakin, minun on ostettava se, vaikka minulla ei olisi edes paikkaa mihin pistää sitä. Ainoat buddhajutut mitkä jäävät kauppaan ovat taulut, koska meillä jokainen seinä on betonia, on niihin hyvin raivostuttavaa ripustaa tauluja. Mutta... Tässä samalla kun kirjoitin tätä, mietin niitä kaikkia buddhatauluja jotka ovat jääneet kaupan hyllylle ja hoksasin että nyt kun meillä on uuden uusi Ikean Expedit hylly, hyllyn päällehän passaisi todella hyvin jokin isohko buddhataulu tai sitten monta pientä..
Noh, asiasta kukkaruukkuun, tässä ne tulevat:

Oikealla oleva thaimaalainen* buddha on
oma suosikkini. Tämä on itseasiassa
toinen tällainen, aikaisempi meni rikki
mutta onneksi näitä oli vielä saatavilla
joten ostin uuden!

Tämä buddha kuului settiin jossa oli alusta,
hiekkaa sekä kynttiläkippo. Kissat kaatoivat
hiekat niin monesti lattialle että minulla
alkoi tympimään hiekan lakaisu joten
heitin alustan pois. Lootuskukka-kipon
olen saanut joululahjaksi.

Olin joskus aikanaan töissä Tiimarissa ja siellä
oli tällaisia "samettipintaisia" buddhia, tämä
thaimaalainen sekä kiinalainen
 istuva iloinen buddha. Se iloinen
buddha oli jotenkin minusta tökerö
mutta tämä oli pakko ostaa! Tämä
jakaa mielipiteitä mutta minusta
tämä vain on jotenkin hieno!

Tämä on ainoa kiinalainen* buddha-esine
 joka minulla on. Exäni piti tästä ja tahtoi
ostaa sen meille koska se kuulemma
muistutti hänen ystäväänsä. Sitä en tiedä
miksi tämä on jäänyt minulle..

Buddhatyyny ja koiran pylly, koomista. Tämän ostin Anttilasta
ihan vasta. Pidin oikeastaan eniten noista väreistä, kuva voisi
olla hienompikin.

Tämä pikku taulu on varmasti jostain marketista
lähtenyt mukaan. Pidän tämän taulun
värityksestä ja tunnelmasta todella paljon.

Pieni buddhapatsas oli tuliainen itselleni
Playa del Inglesistä.

Taulu jossa on buddhalaisuuden
 neljä totuutta.

* Erottelen buddhani thaimaalaisiin ja kiinalaisiin. Kiinalainen buddha on pullea ja yleensä leveästi hymyilevä. Thaimaalainen on hoikka ja koristeellinen.

Siinä oli se "buddhaepisodi" jatketaanpa eteenpäin..

Ostimme vasta uuden tv-tason. Saatiin se pilkkahintaan Sotkasta ja kerrankin meni niin että tavara oli myös tyylillisesti juuri sitä mitä etsittiinkin eikä tarvinnut tyytyä vain johonkin joka on ihan jees.

Tumma puu, "apteekkarinlaatikot" ja halpa hinta,
 kolme juttua joista pidän hyvin paljon!

Plussaa tässä tv-tasossa oli myös se, että minun oli ihan pakko ostaa muutama kori/säilytyslaatikko alimmille hyllyille jotta nekin tasot saatiin käyttöön! Voi harmi!

Anttilasta löysin nämä kaksi

Tämä ihan eri tyylinen lähti mukaan
Suomalaisesta kirjakaupasta

Korit ja laatikot on sellaisia että ostaisin niitä mielelläni asunnon täyteen. Siinä mielessä olen kuitenkin järkevä, että en osta koria tai laatikkoa ellei minulla ole sille valmiiksi paikkaa tai sisältöä. Siksi meillä ei ole (onneksi) koreja ja laatikoita niin paljoa kuin voisi ehkä olla jos shoppailija-minä saisi päättää. Koska shoppailija-minä on kuitenkin hyvin sinnikäs, olen päätynyt kompromissiin. Koska purkkeja tarvitsee aina, olen antanut itselleni luvan ostaa purkkeja niin paljon kuin mieli tekee! Tässä on muutama meille päätynyt säilytyselementti:

Kenkälaatikoista loihditut laatikot sekä tuunattu
keksipurkki.

Senkki, jossa oli kolo, vaati täytettä. Kolme koria;
ongelma ratkaistu! 

Purkkeja, purkkeja, purkkeja..

..purkkeja ja purkkeja..

..ja vähän lisää purkkeja!

Kun olen purkittanut juttuja väsyksiin asti, minulla on hyvin monta eri vaihtoehtoa minkä viltin alla otan päivänokoset! Viltit on minusta kivoja sisustuselementtejä samasta syystä kuin sisustustyynyt, koska niiden avulla on helppo muuttaa huoneen fiilistä kotoisemmaksi ja kuten tyynyjen, vilttienkin paikkaa on helppo vaihtaa mikä ei taas päde muihin kodin tekstiileihin kuten verhoihin, jotka on kytkettynä ikkunoihin tai pöytäliinoihin, jotka on tietenkin aina siellä missä pöytäkin.

Aitoa villaa oleva perinteinen viltti oli lahja
anopilta. Tämä on kissojen lemppari!

Tämä ei oikeastaan ole viltti vaan kangas jota
voi käyttää mihin tykkää. Äitini toi tämän
tuliaisiksi Thaimaasta. 

Apilatorkkupeitto oli löytö Tiimarin alekorista.
Harvemmin käytössä koska tämä on fleeceä
eli todella sähköinen!

Löytö Citymarketin alekorista; Janina F malliston torkkupeitto.
Tämän kun heittää päälle
nukahtaa samantien!

Tämän vuosien takaisen joululahjan
 alla on nukuttu varmasti
satoja päikkäreitä!

Kolme vilttiä samassa kuvassa ja Mitra-kissa.
Sohvan suojana oleva vihreä-pinkki peite on mummoni
vanha päiväpeitto, joka on varmasti vanhempi
kuin minä!

Sitten niihin huiveihin.. En tosiaan oikeasti ole ostanut kuin yhden ainoan huivini itse! Sen jonka ostin, löysin Helsingin reissulla Indiskasta, muut huivit on joko lahjoja kavereilta tai tuliaisia äitiltäni paitsi yksi joka on perintöä mummoltani.

Kaikki palestiinahuivit on tuliaisia äitiltäni.

Huiveja on niin paljon että niille piti hankkia
oma naulakko!

Voisi oikeasti luulla että minulla on huivifetissi, (ja niin varmasti monet luulevatkin) mutta jostain syystä ihmiset vain tykkäävät antaa minulle huiveja! Viimeksi kun kävin äitini luona hän antoi minulle taas uuden huivin, punaisen tuubihuivin, ei muuta kuin naulakkoon muiden seuraksi!