Jalkarahien tuunaus, viimeinkin!

Kankaat saapuivat viimeinkin, niissä meni n. kolme viikkoa mikä ei sinänsä ole hirveän pitkä aika mutta mie olen kärsimätön!

Kaavoja kannattaa pohtia ajatuksella!
Aikaan sopivasti hoidin miettimisen
joulutortun seurassa!

Kankaat oli tosi kivan väriset mikä oli todella mahtava juttu, olin nimittäin vähän huolissani koska tilasin ne hetken huumassa! No, kankaita ei tarvinnut palauttaa vaan aloin heti hommiin! Meinasin aluksi poistaa raheista niiden vanhan päällisen mutta koska rahit ovat vanhoja, en voinut tietää missä kunnossa pehmuste on ja veikkaisin että kunto on aika huono, joten päätin jättää vanhat nahkapäälliset paikoilleen. Täältä voit käydä katsomassa miltä rahit alunperin näyttivät.

Koko projekti lähti yksinkertaisuudessaan mittojen ottamisesta. Mittasin raheista seuraavat:

• korkeus
• ympärysmitta
• halkaisija
• pohja

Mittoihin lisäsin 1-2 cm ompeluvaraa. Päätin kaavoittaa kankaan viiteen osaan, "kanteen" sekä neljään sivupalaan. Olisin voinut tehdä kaavoituksen pelkästään kahdellakin osalla, kannella ja yhdellä sivupalalla, mutta ajattelin että neljässä osassa rahista tulee pikkuisen siistimmän ja huolitellumman näköinen. Reunapalat mittasin sen verran pitkiksi että ne riittävät myös pohjaan.

Seuraavaksi siirryin kankaiden mittaamiseen. Kankaiden leveys piti mitata että tiesin miten päin niitä alan leikata ja yleensäkin pystyin suunnittelemaan sen, miten leikkaan tarvittavat palat.

Kun mittailut oli mittailtu, oli aika alkaa hommiin!

Näillä välineillä rahit valmistuivat!
 (Kuvanotto hetkellä
en vielä ollut hoksannut että minulta puuttuu
nuppineulat)

Piirsin kalkilla kaavat mittojen mukaan kankaalle ja leikkasin osat irti. Kangasta jäi todella paljon yli, olin tilatessa vissiin vähän innostunut, joten molemmista kankaista ompelee vielä vaikka ja mitä! Kun olin leikannut ensimmäisen kankaan, huomasin että olin unohtanut tilata yhden aika tärkeän jutun, nimittäin nuppineulat! Projekti joutui sitten pariksi päiväksi hyllylle ennen kuin pääsin ostamaan kaupasta neulat.

Leikkausvaihe

Nuppineuloilla kiinni ja liidulla viiva
sentin päähän reunasta

Kun neulat oli ostettu, alkoi palojen yhdistäminen. Laitoin nuppineuloilla reunapalat yhteen aina kaksi palaa kerrallaan, jonka jälkeen piirsin ohjeviivan liidulla ja tätä viivaa pitkin sitten lähdin ompelemaan. Minä en muuten omista ompelukonetta, joten tämä ompelutyö hoitui ihan täysin käsivoimin! 

Ensin ompeleet yhden kerran, sitten toisen kerran ja valmis, seuraavan kankaan kimppuun! Tällä tavoin yhdistin kaikki reunapalat ja kun oli aika yhdistää palat ympyräksi, mallasin ompelusta rahin päälle jotta saan siitä juuri oikean  kokoisen. Nuppineulojen avulla kiristin kankaan tiukasti rahin päälle sopivaksi ja sen jälkeen ryhdyin taas tikkaushommiin. Ennen kuin tikkasin sivun toiseen kertaan, mallasin kankaan vielä rahin päälle ihan vain sen takia, että jos se olisikin väärän kokoinen, en olisi tehnyt niin hirveästi turhaa työtä!

Kun rahin reuna oli valmis, mallasin sen taas rahin päälle jotta pystyin asettelemaan kansipalan oikealle kohdalle. Tämä oli suht raivostuttava vaihe, koska siinä meni oma aikansa että kannen sai juuri sopivan kireälle. Kun kansi oli paikoillaan, ei jäljellä ollut enää kuin pohja.

Ensin kerran...

..sitten toisen kerran!

Ompelijan työpiste, kaikki oleennainen käden
ulottuvilla!

Pohjan tein siten, että taitoin kankaan reunan parin sentin leveydeltä ja tällä tavoin loin tunnelin johon saa laitettua kiristysnarun. Ommellessa pitää muistaa jättää pikku pätkä ompelematta, jotta narun saa pujotettua sisään, itse unohdin tämän mutta muistin onneksi sen ennen kuin aloin ompelemaan toista kierrosta joten pystyin vielä pujottamaan narun ompelten välistä. Toista rahia tehdessä muistin jättää raon ja voin sanoa että oli huomattavasti helpompaa pujottaa naru kun rako oli oikea eikä mikään sellainen sentin levyinen pikku rakonen! Kiristysnaruna käytin ylimääräistä kengännauhaa jonka olin, hamsteri kun olen, jemmannut koska koskaan ei voi tietää josko sille tulee tarvetta, ja sillehän tuli! Kengännauha oli itseasiassa todella hyvä naru koska päät on tehty niin että ne on helppo pujottaa, joten en tarvinnut edes hakanneulaa pujottamiseen. Kun kiristysnaru oli paikoillaan, kiristin narun niin tiukkaan kuin pystyin, sidoin narut yhteen solmulla ja piilotin narun kankaan alle. Kiristysnaru on näppärä, koska jos päällinen menee likaiseksi, se on helppo ottaa pois ja pestä.

Ei ehkä ihan symmetrinen mutta vieraan
pitää olla aika utelias että alkaa
rahin alle kurkkimaan!

Kengännauha pääsi vähän erilaiseen käyttöön

Olin positiivisesti yllätynyt siitä, kuinka nopeasti sain molemmat rahit tehtyä, jotenkin odotin että projektissa olisi mennyt paljon kauemmin mutta yhteensä käytin aikaa ehkä n. neljä tuntia. Ongelmiakaan ei oikeastaan tullut kuin vasta viime hetkenä kun ompelin toisen rahin narutunnelia ja hoksasin että olin tehnyt tunnelin väärälle puolelle kangasta ja minun oli purettava ompeleet. En ollut onneksi päässyt kovin pitkälle ja oli vasta ensimmäinen kierros menossa, joten ei paha moka! Pari kertaa (tai vähän useammankin kerran) pistin neulalla sormeen mutta siinäpä ne vastoinkäymiset oikeastaan oli, joten kyllä tässä voi oikeastaan olla aika ylpeä! ^_^

Seti-kisu tuli heti testaamaan

Molemmat rahit valmiina

Ehkä saumat ei ole niin tarkat kuin koneen
 jäljiltämutta voisi ne näyttää
 pahemmaltakin!

Joulun ja kankaiden odotusta

Pah, kankaat ei ole vieläkään tulleet ja mulla tympäsee! Mutta jotain positiivista sentään; huomenna on eka päivä joulukuuta! WOHOO!!
Mulla oli tuossa sellainen vaihe että en ollut mikään erityinen jouluihminen, siihen oli todennäköisesti syynä se että olin töissä Tiimarissa missä joulujutut laitettiin esille jo loka-marraskuussa ja joululauluihin oli kyllästynyt jo marraskuun puolessa välissä. Myös lähiperheeni oli levittäytynyt ympäri Suomea sekä hiukan Norjankin puolelle, joten joulun saapumista siivitti aina stressi siitä ettei voi olla perheensä kanssa jouluna vaikka kaikki minut aina tahtoivat luokseen mutta kun en voi hajota neljään osaan ja yleensä olin jouluna aina töissä, niin kuin tänäkin vuonna.

Nyt olen kuitenkin alkanut taas pitää joulusta ja odotan sitä oikeasti innolla!

Viime vuonna ostin ensimmäiset joulukoristeet ja tänä vuonna villiinnyin ja ostin taas uuden, pienen tontun. Tonttu ei maksanut kuin pari euroa joten se lähti ruokaostosten ohella mukaan. Kissat dikkailee siitä tosi paljon joten on pakko pitää sitä hyllyllä mihin ne ei yllä, muuten tonttu kohtaisi loppunsa varmasti hyvin nopeasti!

Joulutähti ja kynttelikkö olivat minun ensimmäisiä joulukoristeita. Ne on minusta ne perinteisimmät joulukoristeet jotka pitää olla mutta jotka eivät kuitenkaan ole niin mauttomia kuin monet muut koristeet. Esim. kaikki vilkkuvilla valoilla varustetut koristeet pitäisi mielestäni polttaa!

Pidän kyllä perinteisistä joulujutuista mutta en omassa kodissani, siksi minulla ei ole mitään punaisia koristeita eikä varmasti ikinä tule olemaankaan ja kynttelikkömmekin on mahdollisimman omalaatuinen mutta kuitenkin perinteisillä mausteilla mikä näkyy siinä että tahdoin kynttelikön joka on ihan perinteisen kynttelikön muotoinen. Meille ei kuitenkaan ikinä tule sellaista puista kynttelikköä jossa on ne havukäpymansetit kynttilöiden juuressa! Tai no, koskaan ei saisi sanoa ei koskaan..

Mulla on pari peurakoristetta joita jotkut vois pitää hyvinkin jouluisina mutta jotka on mulle ihan ympärivuotisia koristeita, joten nyt joulunaikaan ne pitävät myöskin joulukoristeiden virkaa. Meillä on pieni asunto, joten nämä muutamat elukat, tonttu sekä kynttelikkö ja joulutähti on ne meidän koristeet eikä muuta tule, ei ainakaan ennen ensi vuotta..

Saattaa olla että tämä "unohtuu" seinälle
vähän pitemmäksikin aikaa..

Oltiin tässä yksi päivä kävelemässä kaupungilla kohti kahvilaa ja käveltiin semmoisen pienen kojun ohi jossa myytiin joulukortteja. Muutama kortti pisti silmääni, joten palattiin takaisin ja sieltä lähtikin sitten mukaan lähetettävät kortit sekä pari ihanaa, ei niin perinteisen näköistä joulukorttia jotka sitten kotona pistin kehyksiin.

Joululiinat tms. vielä menee mutta jouluverhoja en oikeasti ymmärrä. Verhojen laittaminen on oikeasti niin pirun tympeää, enkä ymmärrä miksi ihmiset näkee sen vaivan, minä en muutenkaan ikinä vaihda verhoja vuoden aikojen mukaan vaan mulla roikkuu samat verhot vuoden ympäri. Kuusen kyllä tahtoisin mutta olisi oikeasti yhtä fiksua hankkia meille kuusi (edes muovinen) kuin hakata itselleen naula otsaan, kolme kissaa ja koira ei nimittäin tule kuusen ja kuusenkoristeiden kanssa juttuun vaikka miten päin yrittäisi. Mutta sitten kun saan sen omakotitalon, laitan kuusen vaikka edes pihalle! Päätin että me voitetaan tänään lotossa, joten sitten saan sen talon! Se oliskin maailman paras joululahja..

Nyt on aamupalan aika, joten kuulemisiin sitten viimeistään kun kankaat saapuvat! 

Omppulimppua ja kaakaota lempimukista.
Parasta!

Vihannesbulgur, ei niin outoa miltä kuulostaa!

No nyt olen kyllä super aktiivinen kun kirjoitan kaksi bloggausta parin päivän sisään mutta tämä on pakko jakaa! Tehtiin nimittäin sen verran hyvää sapuskaa että N-A-M! Ei kuulosta paljon miltään mutta oikeasti, tää oli hyvää: Vihannesbulgur. Eksoottista vai mitä?!
Kuulostaa oikeasti aika semmoiselta ituhippi meiningiltä mutta bulgur oli oikeasti aika mukavaa vaihtelua maultaan ja suutuntumaltaan. Bulgur on jotain semmoista vehnään liittyvää rouhetta; tsekkaa täältä tarkemmin. Ja vaikka se ehkä kuulostaakin siltä että sitä ei saa muuta kuin tilaamalla netin kautta suoraan pienvalmistajalta Turkista tai vähintäänkin jostakin pikku kojusta Helsingin syrjäkujalla, niin sitä oikeasti saa ostettua ihan marketista samalta osastolta jossa sijaitsee makaronit yms. Me ostettiin bulgur paikallisesta luomukaupasta, koska luultiin että sitä ei saa muualta ja huomattiin sitten tunnin päästä Citymarketissa että sielläkin sitä löytyi hyllystä ja olis ollut vielä puolet halvempaa.. No, mutta luomun ostamisessa ei koskaan ole mitään huonoa, joten ei se mitään! No hard feelings ja silleen..

Sitten itse reseptiin. Idea tähän lähti siitä kun haluttiin syödä jotain sellaista mitä ei olla ikinä syöty. Muistin että mulla on muistona vuosien takaisesta joogainnostuksesta (joka ei kauaa kestänyt), joogakirja, jonka lopussa oli kasvisruokareseptejä. Kaivoin kirjan esiin ja alettiin selailemaan sitä miehen kanssa yhdessä. Oikeasti ainoa resepti joka tuntui vähänkään toteuttamiskelpoiselta oli tämä vihannesbulgur.
Noista joogakirjan resepteistä vielä sen verran jauhan että monet niistä aineksista tuntui sellaisilta että ei niitä mitenkään voi löytää tämän kokoisesta pikku kaupungista, joten hylättiin ne sen vuoksi mutta tuota bulguria metsästettäessä törmättiin yllättävän moneen ellei kaikkiin joogakirjan "mystisiin" aineksiin, joten kaipa ne niitä nyt sitten voisi oikeasti kokeilla! Välissä unohdan että me ei eletä enää 90-luvulla ja tämäkin kaupunki on oikeasti kasvanut..

No anyway, tämä resepti on meidän makuun muunneltu, soijakastike on ihan tavallista vaikka reseptissä sen piti olla jotain sellaista soijakastiketta mistä en ollut ikinä kuullutkaan sekä lisäsimme ruokaan sweet chilikastiketta koska pidämme tulisesta ruuasta.

Vihannesbulgur (4 - 6 henkilölle)

200 g bulgurvehnää

450 g mieleisiä vihanneksia (me pistettiin pari porkkanaa, varsiselleriä, puolikas kesäkurpitsa ja paprika)

1½ - 2 rkl soijakastiketta

50 g voita tai margariinia

4 dl vettä

2 tl kuivattua basilikaa

sweet chili-kastiketta

HOX! Soijakastiketta tulee paljon joten suolaa ei tarvitse erikseen lisätä!

Laita puolet voista pannulle ja paista bulgur siinä kullankeltaiseksi. Pilko kasvikset pieniksi (mitä pienemmäksi, sitä nopeammin ne kypsyvät) ja lisää kasvikset, soijakastike sekä vesi bulgurin joukkoon. Sekoita huolellisesti. Laita kansi päälle ja anna hautua 20 minuuttia tai niin kauan että vesi on imeytynyt ja kasvikset ovat kypsiä. Lisää loppu voi sekä sweet chili-kastiketta oman maun mukaan ja sekoita huolellisesti. Ja ei muuta kuin nassua kohti!

Me söimme tästä kaksi päivää ja ensimmäisenä päivänä lisäsimme annokseen puolikkaan avokadon molemmille koska meillä oli avokado ja se piti syödä pois. Avokado sopi yllättävän hyvin ruokaan, se toi annokseen vähän erilaista suutuntumaa ja avokado passaa todella hyvin tuliseen ruokaa. Toisena päivänä meillä ei tietenkään ollut enää avokadoa eikä käynyt mielessäkään ostaa vaikka töissä niitä hipelöin mutta meillä oli kaapissa kananmunia! Keitimme molemmille yhden munan ja lisäsimme ne annokseen ihan vain kokonaisena ilman mitään hienouksia. Kananmunakin toimi oikein hyvin ja suosittelen kokeilemaan molempia! 

PS. Vihannesbulgur maistui ehkä vielä hippusen paremmalta seuraavana päivänä mutta niin kyllä monet ruuat maistuu!

Olin ehtinyt jo vähän nakertaa kananmunaa
 ennen kuin hoksasin että vois ottaa kuvan!

STAY TUNED!!

Mulla on kaksi rumaa pallia (rahia vai miksi niitä sanotaan..) jotka on ottaneet minua nuppiin jo pidemmän aikaa. Nyt kun mulla on ollut aivan järkyttävä askarteluhimo, olen saanut kaikenmaailman hassuja ideoita ja niistä yksi on päällystää nuo rumat pallit! Mietin ja pyörittelin ajatusta mielessäni ja totesin että ei se nyt niin vaikeaa voi olla etten sitä osaisi tehdä. Minulla ei ole ompelukonetta mutta kyllä se käsinkin menee! Nyt sitten tilasin kankaat täältä sekä vahvaa lankaa ja parsinneuloja. Viidenkympin tikki siitä tuli mutta ihan sama, vielä ei ketuta mutta sitten saattaa ketuttaa kun pääsen hommiin ja joudun toteamaan etten osaakaan. Mutta se on sen ajan murhe! Nyt siis odotellaan tilauksen saapumista ja lupaan kirjoittaa heti kun saan (tai en saa) pallit verhoiltua uusiin kuosiin!

Tässä toinen uhreista. Toinen on vähän tummempi ruskea mutta samankokoinen ja tyylinen. Ihanat eikö?? No, rima ei mulle ainakaan ole hirveän korkealla!

Sillä aikaa kun odottelen kuumeisesti kankaiden saapumista voisin syödä vaikka sen pellillisen piirakkaa jonka juuri väsäsin..

Jos jollakin kiinnostaa niin nämä kankaat tilasin:
kangas1
kangas2

Kuulumisiin!

Välimerellinen kasvispiirakka

Apua, on kyllä mennyt ikuisuus siitä kun viimeksi olen kirjoittanut mitään! On ollut niin paljon kaikenlaista ja pienoista budjettivajetta niin olen keskittynyt vähän oleennaisempiin juttuihin, kuten töissä käyntiin ja talvesta intoilemiseen! Nyt kuitenkin pieni ruokapostaus kun tein ensimmäistä kertaa ikinä kasvipiirakan ilman valmista ohjetta. Vielä en ole tuotosta maistanut joten oletan vain että se maistuu hyvältä! Piirakan pitää jäähtyä ennen maistamista, joten tässä on hyvä hetki kirjoittaa. Kyseessä on siis kasvispiirakka mutta se ei ole maidoton, täysin maidottoman siitä saa kun jättää tuorejuuston pois ja kananmunatkin voi varmasti korvata jollain millä ne nyt yleensä korvataan.. Itse syön kananmunia samoin kuin kaikki tuttuni, joten en ole koskaan joutunut miettimään kananmunien korvausta.

Välimerellinen kasvispiirakka (pellillinen) 

Pohja

4 dl jauhoja

1 pss (100g) perunasosejauhoja

1 tl leivinjauhetta

150 g voita tai margariinia

2 dl kylmää vettä

Täyte

2 paprikaa

puolikas iso kesäkurpitsa

pari kourallista mieleisiä oliiveja

pari kourallista aurinkokuivattuja tomaatteja

1 sipuli

2 isoa herkkusientä

½ rs mieleistä tuorejuustoa esim. italian yrtit, aurinkokuivattu tomaatti

4 kananmunaa

2 dl ruokakermaa tai kasvisrasvasekoitetta

1 dl maitoa tai soijamaitoa tms.

pari ruokalusikallista pestoa

oliiviöljyä

suolaa 

pippuria

tuoretta basilikaa

Sekoita pohjan kuivat aineet keskenään, Paloittele joukkoon kylmä rasva ja sekoita ainekset ryynimäiseksi (helponta käsin nyppimällä). Lisää kylmä vesi ja sekoita taikina nopeasti tasaiseksi. Muotoile taikina käsin jauhoitetuin käsin matalaksi kakuksi, kääri se tuorekelmuun ja pistä kylmään lepäämään n. tunniksi.

Laita uuni lämpeämään 200-asteeseen. 

Leikkaa vihannekset mieleisiksi paloiksi ja siivuta herkkusienet. Levitä herkkusienet ja vihannekset uunipellille leivinpaperin päälle ja annostele niiden päälle runsaasti oliiviöljyä sekä suola ja pippuri oman maun mukaan, sekoita niin että öljy on mahdollisimman tasaisesti vihannesten päällä. Paahda vihanneksia uunissa keskitasolla n. 25 minuuttia. Ota vihannekset uunista ja anna jäähtyä.

Kauli taikina uunipannunkokoiseksi levyksi (itselläni jäi vähän vajaaksi mutta taikina on tukevaa joten ei haittaa vaikka jää pieneksi) leivinpaperin päällä ja nosta sen jälkeen uunipellin päälle. Taita reunoja niin että saat vähintään 2 cm korkuiset reunat piirakkapohjaan jotta täyte pysyy sisällä. Pistele pohja haarukalla ja paista uunin alatasolla 200-asteessa n. 10 minuuttia.

Levitä jäähtyneet vihannekset esipaistetulle pohjalle. Pilko basilikanlehdet pieneksi. Sekoita yhteen munat, ruokakerma, maito sekä pesto ja lisää lopuksi pilkottu basilika. Kaada seos vihannesten päälle mahdollisimman tasaiseksi (tässä vaiheessa korkeista reunoista on apua!) ja laita lusikalla pikku kasoja tuorejuustoa ympäri piirakkaa. Paista piirakkaa alatasolla n. 40 minuuttia kunnes piirakkapohjan väri on kauniin kullan keltainen. Anna jäähtyä ja maistele!

Sillä aikaa kun kirjoittelin tätä, piirakka ehti jäähtyä joten tässä juuri sitä maistelen ja voi vitsit että on hyvää!! Just täydellistä pieneen suolaisen nälkään :P

Hiivapaketin kyljestä - leipä

Joskus tulee sellainen olo että pitää tehdä leipää. Minulle tuli tänään sellainen olo.
Olen muistaakseni jossakin kirjoituksessani maininnut että minulla ei ole oikein tuo leivänteko onnistunut lähiaikoina enkä ole leiponutkaan nyt leipää varmaan puoleen vuoteen.
Nyt päätin sitten kokeilla, josko olisi kulunut tarpeeksi aikaa että se jauhosormi olisi taas palautunut.
Yritin ensin etsiä netistä reseptiä mutta sitten päätin että en ala tekemään reseptin mukaan vaan vedän ihan lonkalta. En tiedä miksi päädyin tällaiseen ratkaisuun koska en oikeasti ole koskaan edes parhaimmillanikaan ollut hyvä tekemään leipää! Joku hetkellinen mielenhäiriö varmaan..

Tiesin että leipään tulee jauhoja, hiivaa, suolaa ja vettä. Niissä leivissä mitä olen tehnyt on myös aina ollut hunajaa sekä jauhojen lisäksi kaurahiutaleita ja jotain siemeniä, joten lisäsin nekin aineslistalle.
Olen tehnyt leipää monet kerrat ja joskus olen jopa onnistunutkin, joten perusteet ja pikku jipot leivän tekoon löytyivät ihan muistista, ainoa mikä puuttui ole ainesten määrät.
Mietin millä periaatteella alan annostelemaan aineksia ja muistin että kuivahiivapaketin kyljessä on yleensä jokin perusannosteluohje ja niinhän siinä olikin: 1 pss kuivahiivaa / 0,5 l vettä. Tästä lähdin sitten liikenteeseen.

Ainekset:

½ litraa vettä

hiivaleipäjauhoja

1 pss kuivahiivaa

1 rkl hunajaa

1 - 2 rkl suolaa

1 dl kaurahiutaleita

½ dl seesaminsiemeniä

(sekä seesaminsiemeniä päälle)

Mittasin 0,5 litraa reilusti kädenlämpöistä (42 asteista) vettä, josta otin kupillisen (ihan sama minkä kokoinen) erilleen. Tähän kupilliseen lisäsin lusikallisen hunajaa, kuivahiivapussin sekä n. desin jauhoja, sekoitin seoksen tasaiseksi ja jätin hetkeksi asettumaan.
Annostelin jonkin verran (ehkä neljä desiä) jauhoja kulhoon ja sekoitin joukkoon suolan.
Tähän jauho ja suola settiin lisäsin hiivaveden ja kun se oli sekoittunut jauhoihin, lisäsin lopun veden kun olin varmistanut että se on vielä tarpeeksi lämmintä.
Sitten vain lisäilin jauhoja niin kauan että taikina oli minusta sopivaa. Kaurahiutaleet ja seesaminsiemenet lisäsin siinä vaiheessa kun taikina oli melkein valmista.
Sopiva taikina on minulle sellainen joka on sitkeä ja hiukan tahmainen (ei saa liimautua sormiin mutta pitää tarttua vähän). Pistin taikinan kulhossa nousemaan altaaseen jossa on lämmintä vettä puoleksi tunniksi.

Puolen tunnin jälkeen taikina oli noussut mukavasti, joten otin taikinan pöydälle ja työstin sitä vielä pikkuisen. Lisäsin vähän jauhoja ja singuttelin ja taittelin taikinaa muutaman kerran jonka jälkeen halkaisin sen kahtia ja muotoilin paloista leivät. Nostin ne pellille liinan alle nousemaan vielä puoleksi tunniksi. Tässä vaiheessa pistin uunin päälle 200 asteeseen.
Kun puoli tuntia oli mennyt ja uuni oli lämmin, voitelin leivät vedellä, ripottelin päälle seesaminsiemeniä ja heitin leivät uuniin.
Jostakin kokkausohjelmasta muistin että jos heittää pari desiä vettä uuniin, tulee leipään rapea pinta. Se olisi kylläkin pitänyt tehdä heti kun leivät pistää uuniin mutta minä muistin sen vasta 5 minuutin päästä, nakkasin kuitenkin vettä uuniin ajatellen että eipä siitä varmasti ainakaan haittaa ole.
Annoin leipien olla uunissa niin kauan että ne olivat saaneet sopivasti väriä, noin 10 - 20 minuuttia, paistoaika riippuu ihan uunista.

Siellä ne kypsyvät vieretysten!

Juuri uunista ulos tulleet leipäset! NAM! Nousivat hyvin ja ulkoisesti ainakin hyvännäköiset. Se rapea kuori kyllä jäi saamatta, kai se sitten on viiden minuutin päälle.. No, seuraavalla kerralla sitten!

Se kaikkein tiukin paikka: Miltä näyttää sisältä kun leikkaa??

Ja hyvältähän se näyttää! Jauhopeukalo on palautettu! JEE!








Ja sitten vielä se viimeinen vaihe; voita päälle ja maistamaan!
Hippusen jos olisi pistänut suolaa enemmän olisi makua ollut vähän enemmän mutta kaipa sitä suolaa pitäisi muutenkin vähentää joten sanomme siis että leipä on täydellinen!
Jes! Toivotaan että tämä ei ole mitään ohimenevää ja onnistun jatkossakin!

Minun "fetissini"

Yleensä naisilla on laukkufetissejä ja kenkäfetissejä, näin ainakin olen kuullut, mutta minulla fetissit ovat enemmän sisustukseen kuin vaatetukseen liittyviä (poikkeuksena huivit, niistä lisää myöhemmin). Fetissi sanana tässä yhteydessä tarkoittaa minulle joitain tavaroita/esineitä joita tulee haalittua kotiin/itselle vaikka niitä ei oikeastaan tarvisikaan, pelkästään sen takia että "Oi vitsi onpa ihana" tai "OI! Tämmöistä mulla ei olekaan!" tai se paras "Tämä sopisi niin hyvin olohuoneen väreihin!". Mulla ne ei siis ole laukkuja ja kenkiä vaan buddhia, koreja ja vilttejä/torkkupeittoja (miksi ikinä niitä haluaakaan sanoa). Aikaisemmin mainitsin myös huivit ja minun on nyt myönnettävä että niitäkin on minulle kertynyt paljon MUTTA en ole itse ostanut niistä yhtään vaan ne kaikki ovat vain jotenkin päätyneet minulle. Huiveja on kuitenkin sen verran paljon että nekin ansaitsevat maininnan tässä vaikka minä en itse olekaan päättänyt niitä kaikkia hankkia!

Tämä juttu on lähtöisin enemmänkin siitä että minulla oli vastustamaton halu valokuvata jotain kuin siitä että olisin erityisen kiinnostunut jakamaan kymmenet turhat sisustuselementtini, mutta kai sitä omaan blogiinsa saa laittaa mitä tykkää! :)

Aloitetaan siitä kaikista suurimmasta ongelmastani eli buddhista. Näitä löytyy, paljon, joka hyllyltä. Buddhaesineet on sellaisia että niiden kanssa mulla ei hirveästi ole tervettä järkeä ja jos näen buddhaesineen jossakin, minun on ostettava se, vaikka minulla ei olisi edes paikkaa mihin pistää sitä. Ainoat buddhajutut mitkä jäävät kauppaan ovat taulut, koska meillä jokainen seinä on betonia, on niihin hyvin raivostuttavaa ripustaa tauluja. Mutta... Tässä samalla kun kirjoitin tätä, mietin niitä kaikkia buddhatauluja jotka ovat jääneet kaupan hyllylle ja hoksasin että nyt kun meillä on uuden uusi Ikean Expedit hylly, hyllyn päällehän passaisi todella hyvin jokin isohko buddhataulu tai sitten monta pientä..
Noh, asiasta kukkaruukkuun, tässä ne tulevat:

Oikealla oleva thaimaalainen* buddha on
oma suosikkini. Tämä on itseasiassa
toinen tällainen, aikaisempi meni rikki
mutta onneksi näitä oli vielä saatavilla
joten ostin uuden!

Tämä buddha kuului settiin jossa oli alusta,
hiekkaa sekä kynttiläkippo. Kissat kaatoivat
hiekat niin monesti lattialle että minulla
alkoi tympimään hiekan lakaisu joten
heitin alustan pois. Lootuskukka-kipon
olen saanut joululahjaksi.

Olin joskus aikanaan töissä Tiimarissa ja siellä
oli tällaisia "samettipintaisia" buddhia, tämä
thaimaalainen sekä kiinalainen
 istuva iloinen buddha. Se iloinen
buddha oli jotenkin minusta tökerö
mutta tämä oli pakko ostaa! Tämä
jakaa mielipiteitä mutta minusta
tämä vain on jotenkin hieno!

Tämä on ainoa kiinalainen* buddha-esine
 joka minulla on. Exäni piti tästä ja tahtoi
ostaa sen meille koska se kuulemma
muistutti hänen ystäväänsä. Sitä en tiedä
miksi tämä on jäänyt minulle..

Buddhatyyny ja koiran pylly, koomista. Tämän ostin Anttilasta
ihan vasta. Pidin oikeastaan eniten noista väreistä, kuva voisi
olla hienompikin.

Tämä pikku taulu on varmasti jostain marketista
lähtenyt mukaan. Pidän tämän taulun
värityksestä ja tunnelmasta todella paljon.

Pieni buddhapatsas oli tuliainen itselleni
Playa del Inglesistä.

Taulu jossa on buddhalaisuuden
 neljä totuutta.

* Erottelen buddhani thaimaalaisiin ja kiinalaisiin. Kiinalainen buddha on pullea ja yleensä leveästi hymyilevä. Thaimaalainen on hoikka ja koristeellinen.

Siinä oli se "buddhaepisodi" jatketaanpa eteenpäin..

Ostimme vasta uuden tv-tason. Saatiin se pilkkahintaan Sotkasta ja kerrankin meni niin että tavara oli myös tyylillisesti juuri sitä mitä etsittiinkin eikä tarvinnut tyytyä vain johonkin joka on ihan jees.

Tumma puu, "apteekkarinlaatikot" ja halpa hinta,
 kolme juttua joista pidän hyvin paljon!

Plussaa tässä tv-tasossa oli myös se, että minun oli ihan pakko ostaa muutama kori/säilytyslaatikko alimmille hyllyille jotta nekin tasot saatiin käyttöön! Voi harmi!

Anttilasta löysin nämä kaksi

Tämä ihan eri tyylinen lähti mukaan
Suomalaisesta kirjakaupasta

Korit ja laatikot on sellaisia että ostaisin niitä mielelläni asunnon täyteen. Siinä mielessä olen kuitenkin järkevä, että en osta koria tai laatikkoa ellei minulla ole sille valmiiksi paikkaa tai sisältöä. Siksi meillä ei ole (onneksi) koreja ja laatikoita niin paljoa kuin voisi ehkä olla jos shoppailija-minä saisi päättää. Koska shoppailija-minä on kuitenkin hyvin sinnikäs, olen päätynyt kompromissiin. Koska purkkeja tarvitsee aina, olen antanut itselleni luvan ostaa purkkeja niin paljon kuin mieli tekee! Tässä on muutama meille päätynyt säilytyselementti:

Kenkälaatikoista loihditut laatikot sekä tuunattu
keksipurkki.

Senkki, jossa oli kolo, vaati täytettä. Kolme koria;
ongelma ratkaistu! 

Purkkeja, purkkeja, purkkeja..

..purkkeja ja purkkeja..

..ja vähän lisää purkkeja!

Kun olen purkittanut juttuja väsyksiin asti, minulla on hyvin monta eri vaihtoehtoa minkä viltin alla otan päivänokoset! Viltit on minusta kivoja sisustuselementtejä samasta syystä kuin sisustustyynyt, koska niiden avulla on helppo muuttaa huoneen fiilistä kotoisemmaksi ja kuten tyynyjen, vilttienkin paikkaa on helppo vaihtaa mikä ei taas päde muihin kodin tekstiileihin kuten verhoihin, jotka on kytkettynä ikkunoihin tai pöytäliinoihin, jotka on tietenkin aina siellä missä pöytäkin.

Aitoa villaa oleva perinteinen viltti oli lahja
anopilta. Tämä on kissojen lemppari!

Tämä ei oikeastaan ole viltti vaan kangas jota
voi käyttää mihin tykkää. Äitini toi tämän
tuliaisiksi Thaimaasta. 

Apilatorkkupeitto oli löytö Tiimarin alekorista.
Harvemmin käytössä koska tämä on fleeceä
eli todella sähköinen!

Löytö Citymarketin alekorista; Janina F malliston torkkupeitto.
Tämän kun heittää päälle
nukahtaa samantien!

Tämän vuosien takaisen joululahjan
 alla on nukuttu varmasti
satoja päikkäreitä!

Kolme vilttiä samassa kuvassa ja Mitra-kissa.
Sohvan suojana oleva vihreä-pinkki peite on mummoni
vanha päiväpeitto, joka on varmasti vanhempi
kuin minä!

Sitten niihin huiveihin.. En tosiaan oikeasti ole ostanut kuin yhden ainoan huivini itse! Sen jonka ostin, löysin Helsingin reissulla Indiskasta, muut huivit on joko lahjoja kavereilta tai tuliaisia äitiltäni paitsi yksi joka on perintöä mummoltani.

Kaikki palestiinahuivit on tuliaisia äitiltäni.

Huiveja on niin paljon että niille piti hankkia
oma naulakko!

Voisi oikeasti luulla että minulla on huivifetissi, (ja niin varmasti monet luulevatkin) mutta jostain syystä ihmiset vain tykkäävät antaa minulle huiveja! Viimeksi kun kävin äitini luona hän antoi minulle taas uuden huivin, punaisen tuubihuivin, ei muuta kuin naulakkoon muiden seuraksi!